Viimeinen työviikko on mennyt hujauksessa ohi, päivät ovat venynneet todella pitkiksi useiden vierailujen, postissa tappelun ja projektin raportin kirjoittamisen takia. Mutta ensi viikolla alkaa kahden viikon loma. Sen voimalla jaksaa pitkiä päiviä.
Iperillä on siis tapana että harjoittelussa olevat opiskelijat tekevät jonkun projektityön joidenkin lasten kanssa. Joko yksin, pareittain tai ryhmässä. He valitsevat aiheen, kirjoittavat idean ylös ja ehdottavat käykö aihe Iperille. Ennen kuin esiteltiin aiheemne, saimme kolme kansiollista arkistoituja eri vuosien opiskelijoiden loppuraportteja luettavaksi. Lopulta päädyimme parin kanssa tekemään teatteria. Meille tuli pyyntö, että voisimmeko tehdä mimiikkana ilman sanoja siis. Kun lapset muistavat sen varmasti paremmin, sanat unohtuvat kuitenkin nopeasti. Niinpä suostuttiin, käytiin värväämässä yläkerran tyttöjä mukaan ja saatiinkin seitsemän innokasta.
Me "aikuiset" olimme valinneet Kultakutrin ja Kolme karhua sadun, mutta tytöt eivät halunneet esittää karhuja ja niin tylsää satua. Joten päädyimme näyttelemään Prinsessa Ruusunen ja kaikkiin muihin rooleihin saatiin näyttelijät tytöistä paitsi kuninkaan. Parin lupasi olla kuningas ja minä luulin saavani vain roudarina, musiikkimiehen ja stempparin roolin. No niin oli torstaihin asti, jolloin tytöt sanoivat ettei Pahatar pääse tulemaan. Onneksi olin tuurannut häntä parissa harjoituksissa joten en ollut ihan ulalla H-hetkellä. Olimme pitäneet kolmet harjoitukset lavalla enne esitystä. Oltiin askarreltu useita lavasteita illat pitkät helpottamaan esityksen kulun ymmärtämistä, kuunneltu useita kappaleita kuljettamaan esitys loppuun ja keskusteltu monet kerrat tyttöjen kanssa miksi meillä ei ole kertojaa, miksi emme puhu ja miksi käytämme valitsemiamme vaatteita.
Kun rouvat olivat päättäneet että meidän esitys on lastenoikeuksien päivän tapahtuman lopetus, niin ei auttanut kuin sopeutua siihen että yleisöä on n. 70 ja useita vieraita ihmisiä on katsomassa.
Lauantai tuli, kaikki olivat hermona ja odottivat miten esitys menee. Penkkejä laitettiin 71, mutta useat lapset istuivat lattialla ja pöydillä. Oli siis yleisiö lähemmäksi 90.
Esitys sujui oikein hyvin, kaikki muistivat mitä piti tehdä ja olivat oikeilla paikoillaan oikeaan aikaan. Kuulin muutaman kerran kuinka osa lapsista huokaili jännittävissä kohdissa. Istuessani värttinä kädessä ja odottaessani Ruususta, minun oli vaikea pidätellä naurua kun kuulin Suomalaisten naurun pyrähdykset. Mietin mitä he nauravat, ei tässä kohtaa mitään naurettavaa ole, minä istuin nurkassa ja näytin todella pelottavalta kuulemma irvistäessäni ja kutsuessani Ruususta luokseni.
Esitys sai valtavat aploodit, mikä on täällä todella harvinaista ja meidät olisi taputettu uudestaan lavalle, jos tytöt olisivat tajunneet että sellaista tapahtuu.
Esityksen jälkeen saatiin paljon kehuja, maanataina ja jopa vielä tiistainakin käytävillä kävellessä useat Iperillä työskentelevät ihmiset kiittelivät esityksestä ja sanoivat sen olleen hyvä. En edes osannut odottaa että kaikki työntekijät olivat katsomassa, jopa ompelijat olivat löytäneet paikalle. Yksi tyttö sanoi tiistaina että esitys oli todella hyvä, kysyin häneltä mielipidettä minusta ja hän sanoi pelänneensä minua.
Torstaina minulta vielä kysyttiin että harrastanko tanssia, kun lavalla ollessani hyppelin ja näytin siltä että harrastaisin tanssia. Nauroin ja vakuuttelin etten todellakaan tanssi. Niinpä voin sanoa että lauantainesitys oli menestys, kaikki tykkäsivät ja saimme useita kehuja. Ja en todellakaan harrasta tanssia, uskon että sirkuksen harrastaminen on opettanut minulle jotain.
Seuraava postaus onkin sitten loma viikoiltamme. Matkamme vie viikoksi Varanasiin ja viimeisen viikon makaamme rannalla Goalla.
Iperillä on siis tapana että harjoittelussa olevat opiskelijat tekevät jonkun projektityön joidenkin lasten kanssa. Joko yksin, pareittain tai ryhmässä. He valitsevat aiheen, kirjoittavat idean ylös ja ehdottavat käykö aihe Iperille. Ennen kuin esiteltiin aiheemne, saimme kolme kansiollista arkistoituja eri vuosien opiskelijoiden loppuraportteja luettavaksi. Lopulta päädyimme parin kanssa tekemään teatteria. Meille tuli pyyntö, että voisimmeko tehdä mimiikkana ilman sanoja siis. Kun lapset muistavat sen varmasti paremmin, sanat unohtuvat kuitenkin nopeasti. Niinpä suostuttiin, käytiin värväämässä yläkerran tyttöjä mukaan ja saatiinkin seitsemän innokasta.
Me "aikuiset" olimme valinneet Kultakutrin ja Kolme karhua sadun, mutta tytöt eivät halunneet esittää karhuja ja niin tylsää satua. Joten päädyimme näyttelemään Prinsessa Ruusunen ja kaikkiin muihin rooleihin saatiin näyttelijät tytöistä paitsi kuninkaan. Parin lupasi olla kuningas ja minä luulin saavani vain roudarina, musiikkimiehen ja stempparin roolin. No niin oli torstaihin asti, jolloin tytöt sanoivat ettei Pahatar pääse tulemaan. Onneksi olin tuurannut häntä parissa harjoituksissa joten en ollut ihan ulalla H-hetkellä. Olimme pitäneet kolmet harjoitukset lavalla enne esitystä. Oltiin askarreltu useita lavasteita illat pitkät helpottamaan esityksen kulun ymmärtämistä, kuunneltu useita kappaleita kuljettamaan esitys loppuun ja keskusteltu monet kerrat tyttöjen kanssa miksi meillä ei ole kertojaa, miksi emme puhu ja miksi käytämme valitsemiamme vaatteita.
Kun rouvat olivat päättäneet että meidän esitys on lastenoikeuksien päivän tapahtuman lopetus, niin ei auttanut kuin sopeutua siihen että yleisöä on n. 70 ja useita vieraita ihmisiä on katsomassa.
Lauantai tuli, kaikki olivat hermona ja odottivat miten esitys menee. Penkkejä laitettiin 71, mutta useat lapset istuivat lattialla ja pöydillä. Oli siis yleisiö lähemmäksi 90.
Esitys sujui oikein hyvin, kaikki muistivat mitä piti tehdä ja olivat oikeilla paikoillaan oikeaan aikaan. Kuulin muutaman kerran kuinka osa lapsista huokaili jännittävissä kohdissa. Istuessani värttinä kädessä ja odottaessani Ruususta, minun oli vaikea pidätellä naurua kun kuulin Suomalaisten naurun pyrähdykset. Mietin mitä he nauravat, ei tässä kohtaa mitään naurettavaa ole, minä istuin nurkassa ja näytin todella pelottavalta kuulemma irvistäessäni ja kutsuessani Ruususta luokseni.
Esitys sai valtavat aploodit, mikä on täällä todella harvinaista ja meidät olisi taputettu uudestaan lavalle, jos tytöt olisivat tajunneet että sellaista tapahtuu.
Esityksen jälkeen saatiin paljon kehuja, maanataina ja jopa vielä tiistainakin käytävillä kävellessä useat Iperillä työskentelevät ihmiset kiittelivät esityksestä ja sanoivat sen olleen hyvä. En edes osannut odottaa että kaikki työntekijät olivat katsomassa, jopa ompelijat olivat löytäneet paikalle. Yksi tyttö sanoi tiistaina että esitys oli todella hyvä, kysyin häneltä mielipidettä minusta ja hän sanoi pelänneensä minua.
Torstaina minulta vielä kysyttiin että harrastanko tanssia, kun lavalla ollessani hyppelin ja näytin siltä että harrastaisin tanssia. Nauroin ja vakuuttelin etten todellakaan tanssi. Niinpä voin sanoa että lauantainesitys oli menestys, kaikki tykkäsivät ja saimme useita kehuja. Ja en todellakaan harrasta tanssia, uskon että sirkuksen harrastaminen on opettanut minulle jotain.
Ruususen 16-vuotis syntymäpäivä
Pahatar ja Prinssi taistelevat
Prinssi voittaa
Prinssi herättää kaikki suudeltuaan Ruususta kädelle.
Häiden tanssia.
Kiitos kortista! Hauskaa lomaa. Varanasissa katsottavaa riittää ja Goalla on oletettavasti lämmintä. Tätisi suosittelee Palolemia, Goalla ja delffiiniretkeä.
VastaaPoistaHyvä että kortti on tullut perille. Kiitos vinkeistä, mietittiinkin mitä kaikkea sielä voisi tehdä ja missä käydä.
Poista