Ensimmäinen kiireinen viikko Kolkatassa

Kun viimein netti toimii ainakin tällä hetkellä, on aika päivittää blogia. Viikossa on ehtinyt tapahtua vaikka kuinka paljon, joten tässä tulee pitkä juttu.

Maanataina tutustuimme tiloihin, opettajia tuli nähtyä, sekä lapsia tervehdittyä. Paikka tuntui sunnuntaina hieman pelottavalta ja isolta. Mutta maanantaina ihmisten liikkuessa käytävillä ja ovien ollessa auki on tullut paljon kotoisampi olo. Meillä on oikein luksusoltavat. Meillä on oma kerros, meitä ei asu kuin tällä hetkellä neljä samassa isossa huoneessa, meillä on oma keittiö, kaksi jääkaappia, pesukone, suihku ja wc. Sekä iltaisin ja viikonloppuisin käytössä tv:huone. Olin jo varautunut kerrossänkyihin ja pieniin huoneisiin kuten armeijassa.
Jossain vaiheessa olimme lupautuneet menemään kuuntelemaan jotain ulkopuolista luennoitsijaa, joka puhuikin erilaisita vammoista lapsilla, niin henkisistä kuin fyysistä. Hän kysyi oliko meillä jollain työkokemusta tällaisista lapsista. Jos olisin tajunnut kysymyksen aikaisempaa, olisinkohan välttynyt koko luennolta. Mutta sielä tuli istuttaa. Välillä kun joku käänsi puheen engalanniksi en uskonut korviani. Kuka puhuu downinsyndroomasta, niin että heillä on Mongolinsilmät ja paljon muuta uskomatonta tuli kuultua. Onneksi sieltä pääsimme karkaamaan ajoissa lähteäksemme ostoksille metsästämään paikallisia vaatteita. Muut löysivät heti paljon sopivia vaatteita itselleen, minä en. Kuljin ja katselin mutta mitään minkä olisin halunnut, ei löytynyt. Kunnes Miss Malik osoitti minulle yhtä paitaa ja siitä se sitten lähti. Mukaani tarttui silti muita tyttöjä vähemmän vaatteita, mutta kyllä sieltä löytyi jotain. Illalla olin monien vaatteiden kanssa suihkussa ja nyrkkipyykkäsin meidän uusia vaatteita ison kasan, ensimmäinen pesu kun piti suorittaa käsin. Hikistä hommaa oli, mutta tulipahan puhdasta pyykkiä. On se hyvä että on mökillä ollut kesäisin.

Tiistaina meille esiteltiin läheinen pieni slummikoulu, jossa oppilaat pääsivät koulun jälkeen tekemään läksyjään, leikkimään ja lepäämään. Osalla ei ollut muuta paikkaa. Opettaja istui paikallaan tuolilla ja auttoi joskus jotain oppilasta. Iltapäivällä ennen kuin huomasimme seisoimme paikallisbussissa matkalla johonkin päin kaupunkia ja johonkin kouluun englannintunnille. Kouluun päästyämme olimme kuin kuuluisuuksia, tytöt eivät jättäneet meitä rauhaan. Yhden tytön suusta kuului totuus WOU!! Ja tuijotus päälle. Kohta olimmekin rehtorin matkassa kiertämässä luokasta luokkaan rehtorin esitellessä meitä ylpeänä. Olemmehan tulleet ihan vain heitä katsomaan. Kirjastossa yksi naisista kysyi kuinka vanhoja olemme, kuultuaan vastaukset totesivat kahdelle meistä, olettepa nuoria. Minä en siihen joukkoon jostain kumman syystä kuulunut.
 Illalla jaksettiin lähdetä vielä läheiselle ostoskeskukselle ostamaan ruokaa. Takaisin päästyämme päätin tehdä pientä iltapalaa, maissilettuja. Maistu ihan kuin oikeat kotona tehdyt, eikä tarttunut pannuun niin kuin gluteenittomat jauhot tekee. Täytyy tehdä joskus toistekkin, tultiin siihen tulokseen, että silloin pitää olla hilloa lettujen kanssa. :)



Siinä ne nyt on, meidän maissiletut.

Keskiviikkona tehtiin meille lukkarit. Meillä on erilaisten luokkien kanssa englantia, aktiivitunteja jolloin saadaan itse keksiä mitä tehdään, leikitään, pelataan, askarrellaan ja joskus sirkusta. Meidän pitää vielä suunnitella ja toteuttaa joku projekti, tietoa ei ole onko se samalle ryhmälle, vaihtuvalle vaiko ollenkaan ryhmälle. Mutta eiköhän se joskus selviä, ensi viikolla pitäisi se aloittaa. Ei siis mitään kiirettä.

Torstaina me lähdettiin ostamaan hedelmiä läheseiltä "torilta" valinta oli vaikea, mutta mukaan tarttui vaikka mitä kuten kranaattiomenoita, papaija ja sweetlemoneita. Päivällä meillä olisi pitänyt olla ensimmäiset oppitunnit, mutta lähdimmekin ostamaan junalippuja ensi viikonloppua varten. Meitä pyydettiin mukaan illalla olevaan lasten esitykseen joka pidettäisiin yhdellä yliopistolla. Paikalle päästyämme, huomasimme tulleemme kehitysvammaistenlasten tanssi ja musiikkiesitykseen teemana Bollywood. Melkein jokainen esitys hymyilytti, ainakin silloin kun lapset selvästi nauttivat lavalla olostaan. Jotkut lapaset eivät selvästikkään tykänneet olla lavalla ja aikuisten pitäessä heistä kiinni, mietin mitä he tuolla tekevät, miksi heidät on sinne laitettu. Monet esitykset olivat hyviä ja lasten hymyt sekä esiintymisen riemu loistivat ja sain hyviä ideoita tulevaisuuteen.

 

 

Illan esitysksestä

Perjantaina iltapäivällä lähdettiin katsomaan kun ihmiset rakentavat Durga Pujaan isoja patsaita. Käytiin katselemassa kuinka miehet rakensivat oljista ja savesta korkeita ja näyttäviä patsaita vaihe vaiheelta, kaikki käsityönä. Seuraavaksi siiryttiin Gangesin rantaa katselemaan temppeliä, jokea katsellessamme näimme kuolleen turvonneen koiran ajelehtivan virran mukana. Eipä minulle tullut mieleen, että haluaisin mennä kastautumaan siihen veteen, vaikka kuinka parantava vaikutus sillä olisi. Täytyy keksiä joku muu pyhä parannuskeino, kuin uiskentelu joessa. Sieltä siiryimme syömään vähän ja kierreltiin pimeällä jotain kaupungin osaa ja palattiin "myöhään" illalla kotiin n. 20.

Valmiina lähtöön

Tälläsiä patsaita ne miehet tekivät.

Lauantaina aamulla lähdettiin ostamaan hedelmiä jonka jälkeen hypättiin autoon jossa istuttiin 11.20-n. 19. Nähtävyyksiä kierreltiin siitä ajasta alle 2h. Siitä voi siis laskea kauan tuli auton takakontissa istuttua. Hauskaa meillä aina välillä oli, sillä etupenkin kuskimme jonka epäilen osaavan Suomea ja yksi Iperin vapaaehtoisista opettajista joka toimi meille oppaana olivat välillä eksyksissä. Kiertelimme sielä ja täällä ja joskus jopa ajoimme yksisuuntaista tietä väärään suuntaan. Monesti hyvästelimme toisemme ja olimme kauhuissamme ajotyylistä. Selvisimme kuitenkin hengissä pääsimme eri nähtävyyksille, vaikka aikaa se vei. Näimme katolilaisia kirkkoja ja tapasimme urkurin joka on Suomifani. Häneltä löyti laukusta Kalevala ja hän esitteli ylpeänä ystävältään saamaansa postikorttia Suomesta sekä suomalaista lääkäriystäväänsä puhelimen kuvista. Oli hänellä puhelimessa myös Maamme laulu. Hän jopa tiesi, että olimme suurin osa Suomalaisista luterilaisia uskonnoltamme. Kirkkojen jälkeen käytiin kahdessa temppelissä, toinen oli Gangesin varrella ja toinen oli jossain päin kaupunkia ja se kimalteli ja loisti kauniina, johtuen pienistä laseista ja koristeista. Olimme illalla kiitollisia kun pääsimme turvallisesti kotiin ja uskoimme vakaasti että kuskikin oli. Meidän usein hysteerinen naurumme, epätoivon kiljahdukset ja jopa Hopeisen kuun kuorolaulanta olisi kenelle tahansa liikaa, vaikkei kieltä ymmärtäisikään. Loppu hyvin ja pääsimme vihdoin syömään edellisen päivän  kiinalaisen jämiä. Muutun varmaan täällä ollessani kiinalaiseksi kun syön melkein päivittäin kiinalaista. Naapurin halpa ja suhteellisen hyvä pieni ravintola tarjoaa isoja annoksia joista yksin syö 2-4 ateriaa.

Katolilaiset kirkot

Ganges rannalla oleva temppeli ja sieltä näkymä

Jossain päin sijaitseva kimalteleva temppeli.

Tänään oli kohteena Victoria memorial, jonne menimme metrolla. Kiersimme rakennuksen ympäri ja lähdimme etsimään seuraavaa puistoa, jonka kartan mukaan piti olla lähellö. Loppujen lopuksi täytyy todeta, ettei täällä etäisyydet pidä kartalta katsottuna paikkaansa. Yleensä kartalla paikkojen etäisyydet näyttävät suurilta, mutta kaikki onkin lähekkäin, täällä ne eivät ole. Tarvottiin siis pitkin erilaisia teitä, puistojen varsia ja jotain radanvarttakin tuli käveltyä. Vihdoin päästiin puistoon, levättiin hetki ja lähdettiin etsimään metroa. Lopulta löydettiin metroasema joka oli sen paikan lähellä mihin meidän olikin tarkoitus mennä. Päästiin ravintolaan, jossa kumpiakaan haluamiani ruokia ei ollut, joten sain jotain mitä tarjoilija toi. Vatsa täynnä jaksoimme lähteä shoppaamaan ja vaatteita löytyi. Pitkän reissun jälkeen, oli kiva lähteä metrolla takaisin kotiin. Huomenna alkaakin työt.

Victorial Memorial

                                              
                                               Joku patsas puistossa

Paljon ihmisiä sunnuntaina liikenteessä. Niin kuin mekin.

Kiireinen pudotus Intiaan.

Delhi

Olimme keskiviikko aamuna aikaisin virkeänä lentokentällä, hyvin nukuttujen parin tunnin yöunien jälkeen. Otimme turistina kunnon ison taksin johon mahtuisi hyvin matkatavarat. Siinä sitten meitä yritettiin huijata kaikenlaisilla festivaaleilla yms. Me tyhmät väsyneet turistit vain halusimme nukkumaan ja niin heidän matkatoimistonsa ei meille matkaa saanut myytyä. Hotellille päästyä kunnon päiväunet ja hotellin ravintolasta syötävää. Kun vihdoin uskaltauduimme ulos oli katu pelottava eikä sitä tehnyt mieli kävellä. Yhdestä kaupasta iltapalaa, onneksi oli WiFi, tietokone ja Netflix ( tiedetään mitä tehdään seuraavien kolmen kuukauden aikana illat kun ei pimeällä uskalla liikkua ilman henkivartioita). Seuraavana päivänä päästiinkin tutustumaan Delhin eri nähtävyyksiin autolla ja jostain kumman syystä kuljettaja löysi meidät aina missä me olimmekin ja vaikka kuinka paljon oli ihmisiä ympärillä.
Red fort, moskeija, Isa Khanin hauta ja moskeija ja Lootus temppeli ja monet muut nähtävyydet tuli nähtyä ja päivä meni nopeasti.

Illalla päätettiin että lähdemme seuraavana päivänä Jaipuriin, olla siellä yötä ja tulla Agran kautta takaisin. Kuusi tuntia autossa, kaupunkia lähestyttäessä alkoi norsuja näkyä ja terveitä lehmiä. Mietityttää, miksi lehmiä pidetään pyhinä, mutta niitä ei hoideta. Suurin osa kulkee nälkiintyneenä, likaisena ja syövät roskia. Mutta kun ne kuolevat vaikka liikenneonnettomuudessa tulee monet uskovaiset paikalle, polttavat lehmän ja rakentavat siihen kohdin temppelin tai lehmän annetaan olla siinä niin kauan ettei siitä ole enään mitään jäljellä, lehmäruho pysyy siinä kohtaan mihin se kuolee ja liikenne muuttaa vain paikkaansa, kiertäen lehmän jäämistön. Onhan se hyvä että joskus niitäkin eläimiä arvostetaan.

Jaipur

Mutta matka jatkui, käytiin Amare Palacessa, City Palacessa ja jossain muualla.  Hotellissa yö. Yksi huoneen tärkeimmistä elementeistä oli rikki, huomasimme siis että vessa ei vedä. Kun siitä ilmoitettiin he lupasivat lähettää pojan. Poika tuli ja meni, hetken päästä tuli mies ja hän yritti eri työkaluilla tuloksena meidän wc:on rikki. Lopulta saimme toisen huoneen wc:n käyttöön ja nukuimme toisessa.

Agra

Aamulla aikaisin lähdimme kohti Agraan ja ennen kuin huomasimme istuimme taas nelistään takapenkillä ja meillä oli opas mukana. Taj Mahal oli suuntana ja sinne päädyimme, opas osti kalliit turistiliput ja huomasimme kulkevamme metallista karsinaa pitkin ihan kuin näytillä oleva karja. Toisessa jonossa oli meinaan paljon miehiä ja mitä muutakaan he eivät osanneet kuin katsella, olemmehan ainoat nuoret vaaleat naiset jonossa. Meitä on kyllä katsottu, meille on näytelty erilaisia merkkejä, lähetelty lentosuukkoja, huudeltu, otettu meistä "salaa" kuvia ja pyydetty kuviin. Autot ja mopot on meinanneet ajaa kolareita ja tuijotukset ovat olleet hyvin "huomaamattomia". On tullu harjottelua katseen väittelyä, turva neliössö kulkua ja silmiin katsomista. Kolmen kuukauden päästä kun menen yksin kauppaan ja joku mies kassalla sanoo jotain juoksen varmasti karkuun. Sitä odotellessa.
Matka jatkui oppaan pääsimme yksityisten puolien läpi ilman jonittamista ja näimme kaikkea hieno. Kyllä on ollut hyvä kolmas vaimo kun sellasen temppelin mies rakensi. No synnytihän 14 lasta joista 6 selvisi. Lounaan jälkeen suuntasimme Agra Fortiin, jossa samainen kuningas asui joka oli rakentanut lempivaimolleen viimeisen leppoisjan. Oli hieno paikka, olihan hänen jokaiselle naiselleen oma huone ja kahdelle tyttärelleen hän rakensi omat palatsit omansa kummallekin puolelle. En tiedä haluaisinko asua isäni seinänaapurina pienessä kolmiossa, ja odottaa koska minut naitettaisiin. Neljästä pojasta ei puhuttu mitään muuta kuin että vanhin syöksi isänsä vallasta ja pisti isän kotiarestiin 8 vuodeksi kunnes tämä kuoli ja pääsi lempivaimonsa luokse viimeiseen lepoon. Näiden paikkojen jälkeen heivattiin opas pois ja suunnattiin auto kohti Delhiä. Tässä vaiheessa on varmaankin hyvä kertoa, että meillä oli koko matkan ajan sama mies kuskina, hän kuljetti meitä kaupungista ja paikasta toiseen. Meistä ei kukaan ajanut, mutta kyllä tämä ajokulttuuri tarttuu, en pidä yhtään enään outona että ohitetaan mistä sattuu, vilkku on tuntematon ja kahdelle kaistalle mahtuu viisikin ajoneuvoa. Illalla pääsimme hotellille, käytiin syömässä ja alettiin pakkaamaan aamulla oli aikainen herätys ja lento Kolkataan.

Kolkatasta tulee juttua kunhan meille tulee oma netti perjantaina, tämä käytävällä notkuminen jonkun muun netillä ei ole mukavimmasta päästä. Eikä netti suostu lataamaan minkään näköisiä/kokoisia tai oloisia kuvia. Joten heti kun netti toimii seuraava postaus on  sitten kuvia.

Turvallista Matkaa

Niille jotka eivät vielä tiedä olen lähdössä kolmen muun Diakin opiskelijan kanssa Intiaan kolmeksi kuukaudeksi. Minun laskujen mukaan meitä on yhteensä 7 opiskelijaa lähdössä samaan paikkaan, yksi on jo Intiassa ja pari on tulossa myöhemmin, Toivotaan siis että meille kaikille riittää tekemistä,
Järjestelyt on jo aloitettu hyvissä ajoin ja tuntuu ettei mikään ole vieläkään valimista. Kouluviikko ennen lähtöä, varmasti vaikeutti asioita.
Onneksi olen saanut hyviä neuvoa eri tahoilta ja nyt teen niistä kokoelman, että muistan matkalla noudattaa niitä.

1. neuvo tuli lääkäriltäni. Hän kysyi mikis minä lähden sinne Intiaan? Hän totesi, että käsidesiä pitää käyttää jatkuvasti ja kantaa sitä aina mukana. Siispä pakattu on iso kasa käsidesiä. (Toivottavasti kotiin palattuani en ole neuroottinen käsidesin käyttäjä.)

2. Neuvo tuli optikoltani, Muista että siellä on bakteerikanta erilainen ja älä koske hanaan käsillä käsien pesun jälkeen. Jotta laittaessasi tai pois ottaessasi piilareita et saa mitään ylimääräistä bakteeria silmiisi. Tätä olenkin jo harjoitellut, kyynerpää on siihen oikein oiva valinta. Saa kätevästi hanan kiinni ja jopa auki. Entäs jos siellä on kylmä ja kuuma hana erikseen ja niitä pitää käännellä ja väänellä. Siihen ei taida kyynärpäät toimia.

3. Neuvo tuli käsikirurgilta. Hän sanoi, ettei minun pidä liikkua yksin ja olla hyvin tarkka mitä vettä juon. Hän kysyi myös oliko minulla jo antibiottikuuri mukaan, jos saan jonkun ylimääräisen akuutin vatsataudin tai jonkun muun pienen vaivan jonka voi hoitaa nopealla antibiottikuurilla. Eipä minulla sellaista ollut. Niinpä sain käsikirurgilta anribiottikuurin yllättäviin ylimääräisiin vaivoihin.

4. Kävin hammaslääkärissä elokuussa. Toisella käynnillä kaksi viisuria jäi sinne. Hammaslääkäri kertoi kuinka länsimaalaiset naiset ovat tyhmiä, sillä he haluavat matkustaa maalle eheytymään tai jotain. Niinpä sinne ei saa mennä ainakaan pelkästään länsimaalaiseten kesken, Hammashoitaja äitinä totesi, turvallista matkaa ja ole varovainen. Siispä en ole menossa maaseudulle eheytymään tai jotain.

Jokainen sukulainen, ystävä ja tuttava on sanonut minulle turvallista matkaa ja tule ehjänä takaisin,. Toivotaan siis etten saa sitä lapamatoa aivoihin tai muutakaan. Voin vaan todeta, että onneksi on hyvä matkavakuutus sekä omasta että koulun  puolesta. Turvallista matkaa, älä jää norsun alle, älä tapa lehmään, ole tarkkana ettet ole kenekään viides jalkavaimo.

Kolme kuukautta siis Intiassa, jos minusta ei kuulu hetkeen älkää huolestuko, saatan olla vain kiireinen tai unohtanut koko asian viidentänä jalkavaimona. :)