Durga Puja

Maanantai.

 Aamulla herätys klo 7. Pieni aamupala, vaatteet ja korut päälle sekä hiusten laitto. Puoli yhdeksän bussia odottamaan ja Durga Puja talokierrokselle. Kiersimme isoja taloja, joihin perheet olivat asettaneet omat patsaansa. Ne kaikki näyttivät samasta blingbling muotista tehdyiltä, mutta pääasia olikin talot. Brittityyliset isot kauniit talot, joista osa alkoi jo hyvää vauhtia rapistua. Useissa taloissa asui yhden perheen monta haaraa, oli isovanhempia lapsia, lapsenlapsia, tätejä, setiä serkkuja. Kun yksi lähti talosta syystä tai toisesta toinen tuli tilalle. Talon omistajia ei pahemmin näkynyt, mitä nyt korkealta parvekkeelta joku kuvasi aina välillä meitä. Yhdessä kauniissa talossa, pääsimme yläkertaan ottamaan kuvia, siellä oli myös jonkun televisiokanavan kuvaukset menossa. Kameramies kuvasi meitä muutaman kerran ja sitten naisjuontaja kysyi voisimmeko me tulla alas kuvattavaksi taustalle ja niin siinä oli kolme vaaleaa tyttöä juhlatamineissa katselemassa kuinka talon patsas sai lopullisen asunsa. Olimme päätyneet jonkun kanavan joihinkin uutisiin taustalle. Niinkuin varmasti useisiin lehtiin, kuvaajia riitti monessa paikassa.
Kierroksen ohjelmassa luvattiin aamupala, no se tulikin bussissa jaettua klo 12 ja mitäs muuta saimmekaan kuin pienen sipsipussin, suklasmuffinsin ja vohvelisuklaan. Suomessa olin vältellyt viljatuotteita, mutta täällä, viljatuotteiden etenkin vehnän väittely on kuin jokin mestaruuslaji, se onnistuu silloin kun ei lähde kotoa mihinkään. Ihan kaikkialla tarjoillaan kaikki ruuat vehnään käärittynä ja parasta kun se on uppopaistettu rasvassa.
 Sokerisen ja rasvaisen aamupalan jälkeen alkoi lounaan odotus. Ajelimme bussilla ympäri kaupunkia pysähdyimme välillä, huomasimme edessä olevamme matkaseuralaistemme nousevan ylös, me menimme perässä ja kuljimme hetken ja taas löytyi talo. Kengät rappusten eteen, käveltiin ylös ja käytiin katsomassa patsasta. Sama toistui koko päivän, tuli kyllä otettua kuvia enemmän taloista kun patsaista. Lounasaika tuli, meidät vietiin hienon näköiseen ravintolaan, jossa alkupaloina tarjoiltiin uppopaistettuja babymaisseja ja friteerarttuja kanoja, tuli maistettua kumpaakin, olivat  kyllä hyviä. Kuukauden kasvissyöjän elämä on ohi, söin yhden friteeratun kanan ja maistoin kanakastikkeesta yhden palasen. Lounaan jälkeen, kävimmie katsomassa vielä kolme taloa. Kaikki olivat yhden naisen perintöä. Hän oli mennyt julisteen mukaan 11-vuotiaana naimisiin 1800-luvun lopulla, hänen miehensä oli kuollut 25-vuotiaana ja nainen oli kasvattanut kolme tytärtä, omistanut kolme taloa ja kuollut vasta yli 70-vuotiaana. Järkytyin hänen nuorena naimisiin menosta, mutta sitten mietin että mikä teräsrouva. Omisti isoja taloja, kasvatti lapset ja eli vielä pitkään. Päivä päättyi viiden aikaa, me tytöt olimme valmiita luovuttamaan. Meille tarjottiin mahdollisuutta pitää pieni tauko ja lähteä sitten katselemaan naapuruston juhlintaa, kun illalla juhla vasta kunnolla alkoi. Me kiitimme tilaisuudesta ja jäimme kotiin. Kukin omaan "maailmaansa" upoten vietimme illan kuunnellen kaduilta kantautuvia juhlaijoiden ääniä.


Maanatin talokierroksen tulos, jokainen kuva on eri talosta

 

 

 Tälläsiä blinblig patsaita oli joka talossa

 Tiistai

 Lähdettiin iltapäivällä läheiselle ostarille ottamaan hennatatuoinnit. Valittiin kuvastosta jokainen mieleisemme kuvaja. Otimme vain vasempaan käteen, mikä oli hyvin fiksua. Heti lähdettyämme liikkeelle, olin jo sotkenut sormet tatuoinnin värillä, mietin vain että miten olisi käynnyt jos olisin ottanut kumpaankin käteen ja jalkaan. En olisi liikkunut pariin tuntiin mihinkään. Tarkoitus oli myös käydä syömässä ostarilla, mutta jokaiseen ruokapaikkaan oli pitkät jonot, joten käytiin kaupassa ja lähdettiin kotiin tekemään ruokaa sekä ihastelemaan uusia tatuointejamme.

 Keskiviikko

 Aikainen herätys ja klo 8 alhaalla odottamassa lähtöä. Iper tarjosi oppilailleen mahdollisuuden bussikiertoajeluun ympäri kaupunkia. Lähdimme puoli yhdeksän jälkeen, bussi kiersi eri Durgapatsaita, jokaiselle oli rakennettu erilainen katos ja patsaidenkin vaatetus ja koristelu vaihteli. Meille kaikille oli varattu Intialaisesta kakkuketjusta suklaacroisantit ja sitruunakakun pala mukaan, jokainen sai oman rasiansa bussissa ja sai syödä koska halusi aamupalansa. Kävellessämme paikasta toiseen, meille sanottiin usein että pysykää varjossa, aurinko on kuuma ja polttava. Se oli kyllä ehdottomasti kuumin päivä moneen hetkeen. Täällä on tottunut jo lämpöön ja eikä aina huomaa kuinka lämmin päivä on, joskus jopa tulee sanottua että tänään onkin vähän viileämpää. Mutta ei keskiviikkona, monta litraa meni vettä ja hikoilin ihan kiitettävästi. Yhdellä pysähdyksellä, mukana ollut nainen tarjosi kaikille jäätelöt. Mansikka-vailija pikarit tuli kyllä tarpeeseen. Pieni lepotauko ja matka jatkui. Osan patsiasta me olimme nähneet lauantainkierroksella ja osa oli uusia. Lopulta päätimme kierroksen riittävän ja palasimme Iperille. Siellä meitä odotti lounas, me istuimme yhteen isoista pöydistä ja meille tarjoiltiin kaikki ruuat. Jopa etsittiin muovilusikat ja servetit, oppilaat sekä henkilökunta söi käsin, mutta länkkäreille tarjotaan aina haarukka ja lusikka tai jompi kumpikin. Ruoka oli hyvää, täyttävää ja sitä oli todella paljon. Lisääkin yrittivät tarjoilla joka välissä, eivätkä meinanneet kuunnella, kun sanottiin ei kiitos. Vihdoin kun päästiin omaan kerrokseen oli päiväunien aika. Illalla osa lähti kiertelemään lähistön Durgia ja katselemaan juhlahumua, minä jäin suosiolla kotiin.lepäämään.

Valmiina lähtöön

 Tämä kuva on lauantailta, mutta käytiin myös katsomassa se keskiviikon kierroksella. Yksi suosikeistani, maalipurkeista ja eri maalauksista rakennettu.

Lotustemppelin muotoinen

Jokaisen patsaan luo oli rakennettu oma maailmansa erilaisita patsaista ja koristeista

Pöllön sulat on rakennettu oikeista simpukankuorista.

Kameleita seinä täynnä, lelumaailmassa.

 

Otettiin kuvia onnistuneesta kampauksesta.

Torstai


 Yhden aikaa meille tuli vieraita Bijli toi kotoaan ruokia joita hän ja hänen taloudenhoitajansa olivat kokannet. Opetti hän meille pari helppoa ruokaa meidän keittiössämme, kuten sipuli-peruna-herne pyttipannun ja leivän teon. Meillä oli kunnon lounas, oli alkupalat, pääruoka jossa oli monen moista lajia ja lopulta vielä kookospalloja jäliruuaksi, joiden teko on kuulemma helppoa ja saimme ohjeenkin. Täytyy siis kokeilla kotona. Muutaman tunnin jälkeen muut vieraat lähtivät ja me jäimme viettämään iltaa kotiin.


 Perjantai

 Olipa hiljaista kerroksessa kun herättiin. Kolme meistä lähti viikon lomalle ja kaksi vain palaa takaisin. Yhdeltä loppui siis harjoittelu tähän viikkoon ja tytöt päättivät lähteä lomalle pohjoisiin. Itselle matka olisi ollut tällä hetkellä liian kallis, ottaen huomioon, että me matkustamme harjoittelun loputtua pari viikkoa ennenn kuin palaamme Suomeen. Niinpä meitä jäi kolme viettämään hiljaiseloa loppuloman. Ensi viikon keskiviikkona alkaa taas työt, joten ei tässä montaa päivää lomailla, ja kaikille päiville onkin jo tekemistä. Onneksi ei tarvinnut miettiä lounaan ostoa tai tekemistä, jääkaapit olivat onneksi täynnä edellisen päivän herkullisen lounaan tähteitä. Loppu perjantai meni hengatessa, taistellen blogin kanssa, huonoa menestyksellä ja tv:stä katsellessa leffoja. Täällä tulee englanninkielisiltä kanavilta sellaisia leffoja, jotka meillä on ollut vasta teatterissa ja tullut hetki sitten myyntiin. On tullut muutaman kerran todettua, että en kerinnyt keväällä tätä käymään katsomassa teatterissa, mutta onneksi se tulee nyt telvisiosta.


 Lauantai

 Käytiin ostamassa hedelmiä, otettiin aurinkoa shelterin katolla kun tytöt on lomilla. Päivä meni myös taistellen blogin ja super nopeen netin kanssa.
Tänään oli joku muslimien juhla, meidän alueellamme asuu paljon muslimeja, joten kaduilla ei saanut ajaa autolla ja päivällä kadut täyttyivät poliisiseista, meidänkin kadulla oli yli 10 poliisia, autoja ja moottoripyöriä oli parkeerattu ympäriinsä. Illalla kadulla oli pitkä kulkue, jossa ihmiset tulivat ryhmissä katua pitkin rummuttaen rumpuja, kantaen lippuja ja erilaisia patsaita. Mietimme, että olikohan tämä kulkue, patsaineen, rumpuineen ja lippuneen näyttöä Hinduille että osaa muslimitkin juhlia. Tarkoitus oli lähteä tänään syömään jonnekin, mutta päättelimme ettei mikään ole auki tai julkiset kulje kunnolla. Pohdimme myös, että poliisit eivät olisi varmaan päästäneet meitä omaa katua pidemmälle. Katsellessamme kulkuetta kadulla, oli joku tai jotkut poliisit koko ajan sivullamme tai takanamme seisomassa. Turvallisempaa oli siis pysyä kotona, saa nähdä mitä loppulomalla keksitään.

Töitä tehdessä

Ennen kuin päivitän tämän viikon juhlahumusta, meidän upeista asuista ja kauniista patsaista. Kerron vähän meidän arjesta. Olen nyt pari päivää yrittänyt lisätä kuvia tähän, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Tulee vain paljon tekstiä kuvan paikalle ja kun yritän toista kautta, sanoo että pitäisi olla kuva tai video. No ei voi mitään, saatte taas pelkän tekstiversion ja tämä tekniikanihmelapsi (joka on jo hajoittanut täällä kaksi tuulettimen nopeudensäädintä ja muutamia muita pieniä juttuja) yrittää saada asetukset ja muut tarvittavat jutut kuntoon, ennen seuraavaa tekstiä, että näette mikä juhla Durga Puja oikein on ja miksi ihmeessä siitä puhutaan niin paljon. Vaikka lukkarissamme lukee, että tänään on ensin 2-3 vuotiaiden kanssa puolen tunnin englannin oppimista,tai erilaisia harjotteita, kuten napin laittoa tai helmien pujotusta, (nämä tunnit pitävät kyllä aina paikkansa). Seuraavaksi meillä on englantia neljän 6-9 tytön kanssa ja lounaan jälkeen on aktiviteettitunnit samojen tyttöjen kanssa. Voi joku ihminen sanoa matkalla tunnille jollekkin meistä, että teidän pitäisi olla klo 14 alhaalla, jossain tapahtumassa. Sitten tieto kulkee suhteellisen hyvin toimivan rikkinäisen puhelimen kautta kaikille. Eli iltapäivän tunnit perutaan ja me olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Suomalaisittain vieläpä ajoissa, harmi vaan että täällä kun jotain pitäisi tapahtua, alkaa se yleensä myöhässä. Tällä viikolla meidät kyllä yllätettiin, olimme tasan 15 paikalla, kun puhtaanapito luento piti alkaa, ja siellä olikin jo luennoitsijat, lapset istuivat kiltisti lattialla ja opettajat penkeillä. Me olimme melkein myöhästyneet :). Niinpä koskaan et tiedä miten päivä oikeasti menee, mikä on hieman ärsyttävää. Päivän tunnit on suuniteltu, kaikki on valmiina ja sitten joku tulee sanomaan jotain ja päivän ohjelma muuttuu. Ei auta kun siirtää ohjelma seuraaville tunneille. Meillä ei ole mennyt yhtään viikkoa suunnitellusti. Ei se toisaalta haittaa, mutta tiedonkulku voisi olla parempi. Englannin- ja aktiivitunnit saamme itse suunitella ja toteuttaa. Kukaan ei kysele mitä olemme ajatelleet tehdä ja miksi, niinpä mielikuvitusta ja luovuutta vaaditaan. Olemme alkaneet opettelee tyttöjen kanssa tekemään palapelejä, hauskinta siinä on etteivät he osaa erottaa onko pala kulmapala vai keskipala. Isommat palapelit ovat liian vaikeita, niinpä 20-30 palan pelit ovat hyvin suosittuja ainakin meidän aikuisten näkökulmasta. Erilaiset leikit, varsinkin laululeikit ovat lasten mielestä kivoja, uniinkin tulee pää-olkapää-peppu laulu, samoin kuin pieni lintu ja jos sun lysti on, niitä hoilaa jopa vapaa-aikana. Niitä on tullut hoilattua niin paljon ja tullaan hoilaamaan, etten halua Suomessa niistä kuullakkaan. Arkipäivät täällä kuluu siis suhteellisen nopeasti ja on mukava huomata "lapsissamme" erilaisia piirteitä. Kuten 6 vuotiaamme esittää hyvin tyhmää ja ettei hän osaa mitään. Todellisuudessa hän onkin todella fiksu,sen hän paljastaa vahingossa, yhdessä kun tehdään asoita. Onhan hän meidän paras palapelin tekijä ja hyvin luova ihminen. Hän on yrittänyt useaan otteeseen luistaa tehtävistä, kun ei hän ymmärrä englantia. Mutta kun tehdään jotain kivaa hän ymmärtää kyllä todella hyvin. Hauska nähdä miten lapset ovat erilaisia eri kulttuurissa, mutta niin samanlaisia kuitenkin. Nyt perjantaina oli Iperillä lahjojen jako lapsille, ennen juhlaa. He saivat jokainen uudet vaatteet ja karkkipatukan. Sitä odotuksen ja jännityksen tuntua, kaikki lapset seisoivat hiljaa jonossa odottamasda omaa vuoroaan, nimen huudon jälkeen kun he saivat lahjan, olivat ilmeet todella onnellisia. Perjantai-iltana kävimme myös elokuvissa. Tarkoituksenamme mennä katsomaan joku bollywoodin laulu-tanssileffa, mutta todellisuudessa leffa oli k18 ja kertoi siitä kun Intia itsenäistyi ja luotiin Intian ja Pakistanin välille raja. Ihmisiä kuoli ja pahoinpideltiin, siis paljon väkivaltaa. Vaikka leffa oli Pengaliksi, oli siinä englanninkielinen teksti, joten pysyttiin mukana ja se oli hyvin mielenkiintoinen ja tykkäsin valinnastamme. Ei ehkä ollut sitä mitä odotin ja parinkymmenen minuutin väliaika jolloin ihmiset saivat käydä hakemassa snäksejä oli ehkä liikaa, leffan ilman sitäkin kestettyä jo pari tuntia, onneksi on aikaa vielä käydä katsomassa se iloinen bollywood leffa. Lauanataina kävimme jo kiertelemässä ja katselemessa Durga Pujan valmisteluja, melkein kaikkien rakennelmat olivat jo valmiita ja odottavat alkuviikkoa ja tulevia kilpailuja. Mekin odotamme, että saamme pukea nätit vaatteemme ja korumme juhlaa varten. Blingblingiä kun odotetaan, sitä myös he saavat. Suomalaistytöt ovat valmiina. Tämän viikon juhlahumusta tulee myöhemmin tekstiä.

Darjeeling

Alkuviikko meni sopivasti töitä tehdessä, eli pari oppituntia tuli pidettyä, muutama englannin tunti ja yksi leikkituokio pihalla.
Täällä kun kunnioitetaan kaikkia mahdollisia juhlapyhiä ja syntymäpäiviä oli meillä taas perjantai vapaata, koska oli hyvin tärkeän ihmisen syntymäpäivä sellaisin kun Mahatma Gandhi, niinpä koulu oli taas kerran kiinni. Päätettiin edellisellä viikolla että lähdemme torstaina yöjunalla Darjeelingiin. Ajattelin silloin kun muut ehdottivat matkaa, että okei. En ollut kuullut paikasta aikaisemmin, mutta tutustutaan nyt kunnolla Intian eri osiin. Torstai-iltana klo 10 olimme junassa kohti paikkaa josta tiesein vain sen verran, että teeplantaasesja silleä ainakin on. Yö meni junassa toisella silmällä nukkuen, jossain vaiheessa yötä totesin minun kanssani laverin jakaneelle, että ihan sama vaikka se mies sieltä toiselta puolen tuijottaisi minua, minä kiipeän ylös. Nukuinkin kolmannessa kerroksessa kiinni seinässä käyden kaikki kauhut mielessäni, entäs jos juna jarruttaa niin että lennän alas, näin myös omituisia painajaisia. Aamulla tajusin, että toisella puolen seinää oli nukkunut nainen, eikä se illalla ylös kömpinyt mies. Junan saavuttua perjantaina asemalle, lähdettiin etsimään jeeppiä. Ahtauduttiin autoon ja lähdettiin parin turistipariskunnan kanssa kohti määränpäätä. Automatka kesti reilu neljätuntia kiivetessämme kapeita vuorenrineteitä ylös, odotellessamme välillä kun työmiehet paikkailivat sortuneita seinämiä ja teitä. Usein tuli mieleen, että eipä nuo pienet reunan muurit isoja autoja pidättele ja kun turvavyötkin on vain kusikilla käytössä, niin onpahan turvallinen matka. Lopulta päästiin Darjeelingiin ja hotellille. Hotellilla syötiin päivän ensimmäinen ruoka, olihn se ihan ok, pussikeiton makuista lähinnä. Iltapäivä meni kaupunkia kierrellessä. Teimme matkan aikana huomion, ettei kaupungissa joko ollut ihmisä jotka joivat limpparia, sitä oli vaikea kuljettaa tai säilytysolot olivat huonot. Perjantaina kummatkin juomamme olivat viime vuosituhannelta, tai ainakin näyttivät ja maistuivat siltä. Ja aina kun joi limpparia oli pullot pölyisiä ja ruosteessa. Loppu perjantai meni hotellilla levätessä ja parvekkeelta kaunista taivasta katsellessa kun salamat leiskusivat kaupungin takana. Salamoiden ääntä ei kuulunut, joten oli oikein mukava katsella kaunista salamointia.
Meidän huoneen ikkunan alla asui hyvin hiljaista porukkaa, joka aamu juttelin heille, miten oli heillä yö mennyt ja kiittelin kun eivät olleet meitä häirinneet, nukuin siis ikkunan puolella ja kuinkas muutenkaan naapurimme oli vanha hautausmaa.

       Tuolla ylhäällä minä nukuin

 

Naapurimme

Lauantaina saatiin nukkua pitkään. Ennen klo 11 menimme alas hotellin aulaan päivittämään kuulumisemme netissä, eli olemaan sosiaalisia muiden kuin matkakumppaneidemme kanssa. Aamupalaa tilattiin, siinä sitten tilasimme kaksi kahvia ja teen, yllätykseksemme saimme kolme kahvia. En ole vieläkään oppinut kahvia juomaan, vaikka urheasti sen kupillisen joinkin. Hotellin virkailija tuli usean otteeseen kysymään missä kaksi tyttöä on, teitä on vain kolme nyt. Selitimme jatkuvasti, että he ovat aamulenkillä ja tulevat kyllä ennen yhtätoista. Tytöt tulivat, auto tuli ja lähdettiin liikkeelle. Pyysimme kuskia pysähtymään pankkiautomaatilla ja kun itse olin takakontissa, kuski ajoi kauemmaksi auton ja päästi minut pois selittäen, että meidän pitäisi kävellä ylös, sielä olisi eläintarha ja museo. Niinpä me kävelimme sinne, jalat tuntuivat raskailta ja hengitys oli vaikeaa. Nousu hapettomammassa ilmassa mihin on tottunut oli sen verran vaikeampaa. Kyllä niitä eläimiä oli, oli erilaisi sarvipäisiä pässejä ja muutamia tiikereitä sekä aivan ihana  mustakarhu jolla oli valloittava persoona. Kun olimme lähdössä se oli siirtynyt lähemmäksi
ihmisiä ja siinä se nojaili istualtaan puuhun ja tuijotteli ihmisiä.

 Siellä se mustakarhu on

 Museosta tulossa 

Tämä eläintarha oli siitä kiva, että eläimillä oli oikeasti tilaa, paljon kasvillisuutta ja puhdasta ilmaa ympärillä. Olihan eläintarhassa Mount Everst museokin. Siellä oli jokaisen huipun valoittajan kuva seinällä mietimme ettemme nähnyt Veikka Gustafsonia missään, eikö hänkin ole sen vuoren joskus valloittanut. Löytyi sieltä erilaisia välienitä joita on käytetty eri vuosikausina. Kierroksemme ja kuskin etsimisen jälkeen kuski vei meidät seuraavalle kohteelle, kalliokiipeilemään. En tiedä mitä vakuutuayhtiö olisi sanonut, jos olisin kertonut että siinä minä kiipeilin kaikessa rauhassa koöysi löysästi lantioini ympärillä, ilman valjaita kun se katksei siitä kohtaa josta se oli jo kertaalleen teipattu. Päätin jättää kiipeilyn väliin, niin kuin muutkin tytöt. Tuurillani olisi köysi katkennut ja siinä minä olisin asfaltilla maannut korkealla vuoristossa. Seuraavaksi suuntasimme teeplantaasille. Maisemat olivat kauniit, polkua pitkin tallustaessa jokaisella pysähdyksellä maisma näytti hieman erilaiselta. Ajateltiin juoda teet maismaa ihaillessa, mytta kun olimme menossa niitä ostamaan, myyjä kysyi missä meidän kuski oli. Emme saaneet siitä kojusta mitään, vaan meidän piti mennä automme takana olevalle kojulle ostanaan teemme. Jouduimme myös ostamaan isomman paketin teetä kuin ajattelimme, koska meidän kojussamme ei ollut pieniä paketteja ja toinen koju ei meille myynyt. Kun olimme lähdössä kuski kävi hakemassa oman osuutensa myydystä teestä. Kuski käänsi auton takaisin tulosuuntaamme ja lähdimme toiselle puolen kaupunkia katselemaan japanilaista temppliä. Tunnelma oli rauhallinen, mitä nyt muut turistit ottivat meistä "salaa" kuvia ja yritti olla hyvin huomaamattomia. Kierreltyämme aikamme kuski oli viemässä meitä hotellille, kunnes hän vihdoin ymmärsi että halusimme jäädä juna-asemalle ostamaan lippuja sunnuntaille. Lounaan jälkeen saatiin liput kiertoajelulle seuraavalle päivälle. Siitä suuntaaimme keskustaan etsimään istelle ja tuliaisiksi huiveja. Kahden päivän saalis minulla oli vain neljä huivia, joista yksi villahuivi pysyy itsellä. Joten ihmisten ei tarvitse pelätä, tällä kertaa ainakaan vielä ei ole kaikille tarpeeksi tuliaishuiveja.

Teeplantaasilla



Temppelillä

 

Temppeli

Sunnuntaiaamuna heräsimme klo 3 virkeinä, todeten ettei hotellissa ollut sähköä. Sähkökatkot kaupungilla oli yleisiä, mutta aamulla kun itse pitäisi olla lähdössä, olisi se kiva nähdä mitä yrittää pukea päälleen. Pimeässä ja kylmässä ajettiin kohti määränpäätämme, jos kuski olisi ymmärtänyt englantia paremmin olisi hänelle voinnut yrittää selittää, että autossa olisi paljon lämpimämpi jos ikkunat olisivat kiinni, tuuletus päällä ja vielä säädetty lämmönpuolelle. Selvisimme kuitenkin matkasta ja saimme toiseksi kalliimmat liput näköalapaikalle Tiger Hillilla, kalleimmat oli jo loppuneet. Toisess kerroksessa oli tuoleja ja niihin pääsimme vielä istumaan, kun auringonnousu alkoi lähestyä, ihmiaet tungeksivat eteemme ja se siitä katselemisesta. Olin ihan vain hieman vahingoniloinen, kun pilevet ja sumu alkoivat hiipimään auringon eteen ja lopulta oli vain harmaata. Ihmiset huusivat aina kun auringosta näkyi pilkahdus ja rynnivät lähelle lasia. Lopulta kun pilvet menivät pois ja aurinko alkoi paistamaan sekä vuoret näkyivät, oli näky todella kaunis. Vuoret loistivat valkoisina ja jopa Mount Everstin huippu paljastui soman vaaleanpunaisena hetken. Kylmä alkoi hiljalleen hiipimään varpaisiin ja oli mukava päästä autoon, vaikkakin siinä oli taas ikkunat auki ja tuuletin pois päältä.

 

Vuoret

 

Ihmisiä katselemessa vuoria

 

Sumu hiipi hiljaa

Kuski huikkasi meille seuraavan paikan nimen ja ihmeteltyämme miksi menisimme katselemaan kiviä näin aamulla, olimmekin ajamassa jyrkkää ja hyvin kapeaa tietä laaksoon, jossa oli kaunis vesiputous. Nähtävyys reittiä kiertäessä ihmiset halusivat ottaa kuvia vaaleista tytöistä. Minä tummahiuksisena sain olla suhteellisen rauhassa, paria selfietä lukuunottamatta, tuumasin vain itsekseni, että kohta sieltä tulisi vaaleahiuksisi tyttöjä. Mutta saivatpahan kuvan kalpean naisen kanssa, kuvia katsellessani tajusin näyttäväni ihan haamulta, l0aikainen herätys ja kylmä saivat kasvoni loistamaan valkoisina.

 

Vesiputouksella

Auto vei meidät takaisin hotellille ja pääsimme aamupäiväunille, herättyämme lounasta paikallisessa hyvässä ravintolassa. Kun tilasimme ranskalaisia lähti yksi tyttö pois ravintolasta ja tuli peruna pussi kädessään takaisin, saimmepahan tuoreita ranskalaisia. Paikallinen nähtävyys oli vanha junarata joka kulki Himalajalla, edellisenä päivänä ostamme liput kourassa hyppäsimme Toy Trein nimiseen kiertoajelu junaan ja lähdimme liikkeelle. Matkan piti kestää noin parituntia. Todellisuudessa matkalla oli yksi pysähdys jollain muistomerkillä, josta oli myös hieno näköala kaupunkiin ja ja puolen tunnin pysähdys jossa juna vaihtoi suuntaa takaisin kaupunkiin. Olihan se junamatka kokemus, vaikka olin odottanut vähän enemmä nähtävyyksiä ja pidempää matkaa. Takaisin kaupunkiin päästyämme, teen ja huivuen ostoon.

 

Toy Trein

Maanataiaamuna lähdettiin hyvissä ajoin hoteölin viereasä olevalle Happey Walley nimiselle teeplantaasille. Alas oli helppo mennä, tehdas oli vielä viikonlopun jälkeen hiljainen ja kauppa oli kiinni. Saimme silti tehtaan oppaalta kierroksen tehtaalla ja näimme teen eri valmistusvaihessa käytettäviä välineitä ja huoneita. Tehtassa mikään teenosa ei mennyt hukkaan ja jokaiselle osalle oli paikkansa, sielä valmistettiin irto- sekä pussiteetä, etti mikään osa mene hukkaan. Teekaupasta tuli sitten ostettua vähän enemmän kuin oli tarkoitus, nyt on sitten teetä useammalle juojalle.

 Hotellille päästyämme pakattiin kaikki teet ja vaatteet reppuihin ja kasseihin. Auto tuli hakemaan meidät kymmeneltä ja lähdettiin kohti juna-asemaa. Pois lähdettiin eri reittiä ja kuskimme oli hieman vauhdikkaampi kuin hän joka vei meidät kaupunkiin. Päästiin asemalle pari tuntia ennen junan lähtöä. Juna oli myös tunnin myöhässä, kolmen tunnin odotus oli ihan kiva. Lopulta päästiin junaan ja oli tidella mukava matka, kun penkki oli täynnä pieniä ystäviä jotka purivat ja kävelivät tavaroiden ja minun päällä. Tuli muutama ystävä tapettua ja useaan otteeseen puistatti ötököiden näkeminen. Yö sujui torkkuen kun olin ensin myrkyttänyt itseni, tavarani, laverini ja seinää vähän lainatulla kunnon vanhalla Offilla, eipä pahemmin ystäviä näkynyt.

Tiistaiaamuna matkustettuamme 14,5 tuntia pöäsimme vihdoin kotiin. Meillä olisi alkanut yhdeksältä puolen tunnin oppitunti kolmevuotiaiden kanssa, mutta saimme sen siirettyä keskiviikolle. Lapset olisivat voineet järkyttyä nälkäisistä ja hielle ja hyttysmyrkylle haisevista aikuisista. Loppupäivän tunnit menivät puoli sumussa, kellon lyödessä puoli viisi ja lapset saatiin lähetettyä kotiin. Oli olo hyvin helpottunut, illan sai koomata rauhassa omassa sängyssä lukien hyviä kirjoja.

Matkustaminen on aina mukavaa, mutta huonon junassa nukutun yön jälkeen oli mukava palata takaisin. Vaikka emme ole olleet Iperillä vasta kuin pari viikkoa, oli silti mukava palata kotiin ja nukkumaan omaan kovaan sänkyyn, omaan sopeen.