Tiistaina oli Kali Puja ja keskiviikkona Diwali eli uusi vuosi. Täällä se tarkoitti sitä, että ihmiset alkoivat ampumaan raketteja maanantaina ja eilen illalla vielä viimeisiä ammuttiin. Täällä ei ole niin väliä kellon ajasta tai mihin ampuu. Niinpä viikon on tullut nukuttua huonosti, heräiltyä keskellä yötä pakettejen pamahteluun ja kuunneltua samaa musiikkia aamusta iltaan. Keskellä yötä kun pamahtaa, on muutaman kerran tullut mieleen ihanat Hälvälän metsäreissut ja harjoitukset.
Onneksi näin sunnuntaina meno on hiljentynyt, eikä raketteja enään tarvitse kuunnella. Eihän se mitään jos ne ammuttaisiin taivaalle, mutta ne on rakennuksiin osuneet ja uskoisin että lapset jotka rakentelivat erilaisia viritelmiä pulloista, ruukuista yms. ja raketeista saivat osa ainakin osumaa. Oli heitä monta erikokoista lasta sen verran lähellä syyttämässä raketteja.
Me käytiin tiistaina Golfglubilla syömässä lounasta, olihan se juhlapyhät eli yleinen vapaapäivä.
Illalla menimme katselemaan katolle ilotulitteita, meille ei annettu lupaa mennä yksin ulos illalla. Johtuen siitä että olemme vaaleita nuoria naisia ja pojille voisi tulla mieleen ampua meitä päin raketteja. Eipä itsellekkään tullut mieleen lähteä käymään ulkona. Katolta oli turvallista väistellä raketteja joita ihmiset ampuivat jopa talojen katoilta.
Keskiviikkona oli Iperillä työpäivä, joten meillä oli keskustelu ohjaajan kanssa ja omien koulutehtävien tekoa. Iltapäivällä meille oli vuokrattu auto, ja lähdettiin ajamaan. Nopean kierroksen jälkeen, mihin kuului skootterin kanssa kolarointi, paikalta karkaaminen, hurja ajo. Pelko että ajetaan uusi kolari, auton takapenkille jumiin jääminen kun muut ovat jo ulkona ja kuski lähtee kävelemään. Takaisin Iperille ajo, vihainen puhelu autovuokraamoon. Omalle kuskille soitto. Kävely läheiselle torille ostamaan raketteja. Kävely läheisille Kali Pujille ja illallinen todella hyvässä ravintolassa. Sitten tulikin tuttu ja turvallinen kuski hakemaan meitä ja päästiin kiertelemään kauempia Kali Pujia.
Ennen kotiin paluuta käytiin syömässä Italialaista jäätelöä. Oli kyllä todella hyvää.
Kotiin päästyämme meillä ammuttiin raketteja ja me saatiin itse tähtisädetikut käteen. Yksi raketti räjähti jo sitä sytytäessä, mutta meidän rakettejen ampuja jatkoi vain muiden sytyttämistä ja oli kuin pieni poika hommassaan.
Ilta oli kyllä hyvin vauhdikas, ja onnettomuus jäi mieleen. Kuka kuski ajaa onnettomuuspaikalta karkuun ja uskoo ettei kukaan näe että hän on viiden valkoihoisen kuski ja ajaa vuokrafirman autolla. Mutta kyllä se skootterin kyydissä ollut pariskunta ainakin oli hengissä.
Torstaina lapset eivät tulleet tunneille kun keskiviikko ja perjantai olivat vapaat. Niin siis perjantaina olikin joku velipäivä, jolloin kunnioitetaan veljiä ja ostetaan heille lahjoja. Iper päätti pitää sen vapaana. Onneksi meillä ei ole tuollaisia päiviä, ei siis ole mitään järkeä että veljiä juhlitaan, mutta siskot unohdetaan. Minusta meitä pitäisi juhlia paljon enemmän.
Lopuksi: tänään tuli kaksi kuukautta täyteen, eli kuukausi jäljellä. Se tarkoittaa kaksi viikkoa harjoittelua ja kaksi viikoa lomaa ennen kotiin paluuta.
Onneksi näin sunnuntaina meno on hiljentynyt, eikä raketteja enään tarvitse kuunnella. Eihän se mitään jos ne ammuttaisiin taivaalle, mutta ne on rakennuksiin osuneet ja uskoisin että lapset jotka rakentelivat erilaisia viritelmiä pulloista, ruukuista yms. ja raketeista saivat osa ainakin osumaa. Oli heitä monta erikokoista lasta sen verran lähellä syyttämässä raketteja.
Me käytiin tiistaina Golfglubilla syömässä lounasta, olihan se juhlapyhät eli yleinen vapaapäivä.
Maisemia golkentän laidalta
Illalla menimme katselemaan katolle ilotulitteita, meille ei annettu lupaa mennä yksin ulos illalla. Johtuen siitä että olemme vaaleita nuoria naisia ja pojille voisi tulla mieleen ampua meitä päin raketteja. Eipä itsellekkään tullut mieleen lähteä käymään ulkona. Katolta oli turvallista väistellä raketteja joita ihmiset ampuivat jopa talojen katoilta.
Jokainen lähitalo oli laittanut jonkin näköiset valot
Keskiviikkona oli Iperillä työpäivä, joten meillä oli keskustelu ohjaajan kanssa ja omien koulutehtävien tekoa. Iltapäivällä meille oli vuokrattu auto, ja lähdettiin ajamaan. Nopean kierroksen jälkeen, mihin kuului skootterin kanssa kolarointi, paikalta karkaaminen, hurja ajo. Pelko että ajetaan uusi kolari, auton takapenkille jumiin jääminen kun muut ovat jo ulkona ja kuski lähtee kävelemään. Takaisin Iperille ajo, vihainen puhelu autovuokraamoon. Omalle kuskille soitto. Kävely läheiselle torille ostamaan raketteja. Kävely läheisille Kali Pujille ja illallinen todella hyvässä ravintolassa. Sitten tulikin tuttu ja turvallinen kuski hakemaan meitä ja päästiin kiertelemään kauempia Kali Pujia.
Musta Kali
Tämän naisen tarina jäi hieman epäselväksi. Sen tiedän että hän leikkasi itse päänsä irti ja joi omaa vertaansa kaulaltaan.
Monella kadulla oli erilaisia valoja koristamassa katuja
Näitä lamppuja oli pitkin katua koristeena.
Ennen kotiin paluuta käytiin syömässä Italialaista jäätelöä. Oli kyllä todella hyvää.
Kotiin päästyämme meillä ammuttiin raketteja ja me saatiin itse tähtisädetikut käteen. Yksi raketti räjähti jo sitä sytytäessä, mutta meidän rakettejen ampuja jatkoi vain muiden sytyttämistä ja oli kuin pieni poika hommassaan.
Ilta oli kyllä hyvin vauhdikas, ja onnettomuus jäi mieleen. Kuka kuski ajaa onnettomuuspaikalta karkuun ja uskoo ettei kukaan näe että hän on viiden valkoihoisen kuski ja ajaa vuokrafirman autolla. Mutta kyllä se skootterin kyydissä ollut pariskunta ainakin oli hengissä.
Torstaina lapset eivät tulleet tunneille kun keskiviikko ja perjantai olivat vapaat. Niin siis perjantaina olikin joku velipäivä, jolloin kunnioitetaan veljiä ja ostetaan heille lahjoja. Iper päätti pitää sen vapaana. Onneksi meillä ei ole tuollaisia päiviä, ei siis ole mitään järkeä että veljiä juhlitaan, mutta siskot unohdetaan. Minusta meitä pitäisi juhlia paljon enemmän.
Lopuksi: tänään tuli kaksi kuukautta täyteen, eli kuukausi jäljellä. Se tarkoittaa kaksi viikkoa harjoittelua ja kaksi viikoa lomaa ennen kotiin paluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti