Goa

Maanantaina 7.12 meillä oli lento kymmeneltä aamulla Varanasi-Delhi-Goa. Lentokentälle selvittiin kovassa sumussa taksikuski kun ei osannut käyttää tuuletinta eikä pyyhkijöitä, että oltaisiin nähty eteemme kunnolla. No kentällä odoteltiin lentoa, joka näytti siirtyvän koko ajan samalla laskettiin, että vielä ehditään vaihtaa Delhissä konetta. Kunnes lentoyhtiön mies tuli kysymään meiltä ollaanko lentämässä Delhin kautta Goalle. Niinpä menimme lentoyhtiön tiloihin ja vaihdoimme Delhi-Goa lennon tiistaille. Heillä oli myös vaihtoehtona se että olisimme Varanasissa yhden yön ja aloittaisimme saman uudelleen seuraavana päivänä. Se ei tullut kysymykseenkään, Varanasi saisi jäädä samana päivänä taakse. Niinpä odoteltiin myöhässä olevan lentoa ja sumun hälvenemistä.
Delhiin päästiin viiden aikaa päivällä, siellä saimme kuulla että kentälle pääsee sisään vain samana päivänä kuin on lento. Menimme siis pieneen odotustilaan jossa oli eri lentoyhtiöiden pisteet. Flunssan väsyttämänä ja huonon olon saattelemana menin tilaamaan yhdeltä tiskiltä meillä kalliin hotellihuoneen (n.50€). Hotelliin kuului kyllä aamupala ja lentokenttä kuljetus. Illan sängyssä levättyä, ruokaa saatua ja todella hiljaisessa huoneessa nukuttua näytti tiistaiaamu paljon valoisammalta.
No Delhissä oli taas kone myöhässä, mutta päästiin pari tuntia myöhässä Goalle, eikä edellisen päivän sumut ja Gangesin pidättelyt enään haitanneet. Käytiin tiistaina syömässä hyvää kalaa ja istumassa rannalla katselemassa auringon laskua.

Keskiviikkona aamupäivä menikin mukavasti aurinkoa ottaen rannalla ja D-vitamiini varastoja täytellen tulevaa kylmä kautta ajatellen. Hotellilla vaatteiden vaihto ja suunnattiin ostoksille kaupungille. Muun Intian hintoihin tottuneina, olimme järkyttyneitä kuinka kallista kaupungilla onkaan. Kaikki myyjät aloittivat puhumaan meille venäjää, kun sanoimme ettemme ymmärrä he vaihtoivat englanniksi ja sanoivat etteivät tykkää venäläisistä ihmisistä. Vaikka kuinka ostettiin kauppiaat tyrkyttivät lisää tavaraa, kun nyt on niin vähän turisteja ja myynti on heikkoa. Ostosten jälkeen suunnattiin rantaan katselemaan auringonlaskua ja taas ihmiset puhuivat meille venäjää. Uudelleen ja uudelleen piti sanoa anteeksi en ymmärrä, en ole venäläinen. Hotellilla meitä odotti hotellin ravintolan yksityiset avajaiset. Meille oli sanottu aamulla että ravintola avataan, että tervetuloa. Mukana on ruotsalainen mies Suomalaisen vaimonsa kanssa. Paikalle saavuttuamme ei olluy ketään muita hotellin vieraita kuin me, kaikki olivat kutsuvieraita, ystäviä vuosien varrelta. Vanhempia ihmisiä pitkä pöytä täynnä. Siinä me sitten syötiin talon tarjoamia alkupaloja ja tilattiin oikein hyvät kala-annokset pääruoaksi. Juteltiin vähän Suomalaisen naisen kanssa, kehuttiin hotellin omistajalle kaunista ravintolaa. Syötiin loppuun, maksettiin lasku ja suunnattiin huoneeseen muiden jatkaessa vielä iltaa. Oli oikein mukavaa kuunnella ruotsia ja nauttia rauhallisesta illasta.

Ostettiin tälläiset norsu "hatut".

Torstaina kävimme aamupalla ja lähdimme siitä suoraan rannalle. Mona pääsi ensimmäisen puskan kohdalle ja joutui kääntymään takaisin huonon olon takia. Minä päätin mennä yksin rannalle lukemaan kirjaa ja ottamaan aurinkoa. Tunnin sielä kärvistelin, palasin hotellille ja kaaduin sänkyyn odottamaan huonon olon poistumista. Helpottihan se olo illalla usean oksennuksen jälkeen. Kaksitoista viikkoa Intiassa ja viimeisellä lomaviikolla saamme jostain ruuasta tai juomasta vatsapöpön. Tuntuu että lomat eivät ole meitä varten. Illalla kävimme hakemassa hotellin ravintolasta limut ja he toivat huoneeseen hedelmäsalaatti, kyllä se elämä hiljalleen voitti.

Perjantaina oli jo valoisampi päivä. Lähdettiin pienen aamupalan jälkeen varovasti kulkemaan kohti pientä markkinapaikkaa, jossa myytiin vaikka minkälaisia koruja ja patsaita. Sieltä matkaan tarttui hopeisia rannekoruja pari kappaletta. Rauhallista tahtia kuljimme hetken ympäriinsä ja palasimme hotellille päiväunille. Iltapäivä kävelyllä kerättiin simpukoita ja rakennettiin hiekkalinna. Useat paikalliset miehet tuijottavat meitä silmät suurina. Eivät olleet taiteen ennen nähdä valkoista naista rakentamassa. Auringon laskettua lähdettiin etsimään ruokaa ensimmäisen kerran koko päivänä. Ranskalaisia ja naanleipää. Eipä sitä paljoa jaksanut syödä, pahoittelimme henkilökunnalle ettemme jaksaneet. He sanoivat, mahapöpön syyksi joko saasteisen ilman, erilaisen ruuan tai veden. Meitä kyllä nauratti, ilma täällä on todella puhdasta ja sininen taivaskin näkyy. No eipähän he tienneet meidän olleen täällä jo jonkun tovin.

Hiekkalinnamme

Lauantaiaamuna lähdettiin hyvissä ajoin ennen aamupalaa rannalle, katselemaan joskos löytyisi kivoja simpukoita. Muutama tarttui mukaan. Samalla tuli todettua, että päivästä tulisi kuuma. Ei auttanut kuin laittaa aurinkorasvaa ja lähteä metsästämään taksia. Me halusimme tietylle mausteplantaasille, jossa ei käytetty norsuja töihin eikä ihmisten viihdyttämiseksi. Niinpä ajoimme reilun tunnin, eksyimme pari kertaa, kysyimme useaan otteeseen tietä ja saavuimme lopulta perille. Ihmeteltiin mihin oikein jouduttiin, mutta siellä se pieni viihtyisä paikka oli. Käytiin kierroksella jossa meille esiteltiin tilan viljelemiä tuotteita ja sitä kuinka kaikki on luonnonmukaista. Ostettiin me joitain mausteita itsellemme jonka jälkeen suuntasimme taksilla takaisin hotellille. Käytiin ottamassa vähän D-vitamiinia jonka jälkeen illallinen ja odottelemaan seuraavaa päivää.

He tarjosivat meille pientä purtavaa

Mausteita joita siellä kasvatetaan. Monta tunnistat?

Pääportti.

Banaanipuu

Olimme kyselleet sähköpostilla sunnuntaille delfiiniretkeä. Minä olen kutsunut safaria koko ajan delfiinijahdiksi, johtuen siitä että olisi niitä pitänyt varmasti metsästää jotta näkisi ainakin yhden. No järjestäjä laittoi sopivasti sunnuntaina viestiä, että tiistaina olisi mahdollisuus lähetä. Olisihan se varmasti, mutta mepä oltaisiin silloin jo matkalla kotiin. Niinpä jäi Delfiinijahdit toiseen kertaan. Me vietimme aamupäivän rannalla, käytiin syömässä isot jäätelöannokset, ostettiin vielä vähän koruja lisää, pakattiin laukut ja käsimatkatavaroihin tuli vihdoin lämpimät vaatteet jotka saatiin tiistaina pukea päälle. Käytiin vielä katsomassa viimeinen auringonlasku ja jäimme odottamaan Goa-Mumbai-Delhi lentoa.

Minun oli tuo vene.

Viimeinen auringonlasku

Siellä olen minä

Meidän jalat

Oli siellä meritähtiäkin, uskon että Patrikin kavereita.

Hautautui hiekkaan todella nopeasti.

Tämä laukku palveli minua 12 viikkoa. Jouduin heittämään sen pois, kun oli hajoamispisteessä. Pitihän siitä ottaa kuva muistoksi.

Maanantaina käytiin hetki rannalla, syötiin lounas ja matkustettiin lentokentälle. Mumbaihin päästyämme juostiin turvatarkastukseen ja siirä portille jossa huomattiin lennon olevan puoli tuntia myöhässä. Lopulta se olikin kaksi tuntia myöhässä, viimein päästiin Delhiin ja kylmään hotelliin pariksi tunniksi nukkumaan ennen Suomen lentoa.

Viimeinen kirjoitukseni tuleekin parin päivän sisällä. Tekstiä siitä millaista oli palata Suomeen.